Talvikasvihuone on ollut nyt käytössäni 2,5 talvea. Puolikas tulee siitä, että kasvari valmistui helmikuun aikana, joten osa talvesta oli jo takanapäin. Kasvihuoneesta on ollut niin paljon iloa, että voin lämpimästi suositella sen rakentamista! Omalla talvikasvihuoneellani on kolme käyttötarkoitusta.
Ensin täyttyi kaikki kodin ikkunoiden edustat. Sitten joka ikinen vaakapinta, jonka päälle sai viriteltyä kasvivalon. Kyse on tietenkin taimikasvatuksesta. Hyötykasvi-innostuksen kasvaessa, lähti myös esikasvatus vähän lapasesta. Mutta sen sijaan, että olisin vakavasti harkinnut esikasvatettavien taimien määrän vähentämistä, aloin tähyillä yhä enemmän kasvihuoneelle päin. Sehän on jo alkuvuonna mitä parhain taimikasvattamo, mutta vain päivisin. Yöllä lämpötila laskee pakkasen puolelle, eikä 13 neliöisen lasisen minikasvihuoneen lämmittäminen tomaattien ja chilien vaatimiin lämpötiloihin vaikuttanut järkevältä. Mutta entäpä jos kasvihuoneen sisälle rakentaisi pienemmän kasvihuoneen, jossa olisi hyvä eristys? Testattavahan se oli! Syntyi talvikasvihuone, joka on ollut pari talvea ahkerassa käytössä.
Vuoden pimein päivä on ohitse, se vietettiin torstaina talvipäivänseisauksen aikana. Mitenkään jättiloikilla ei valoa kohti lähdetä, sillä uuden vuoden ensimmäisenä päivänä päivä on 10 minuuttia pidempi kuin nyt. Mitä pidemmälle talvipäivänseisauksesta mennään, sen nopeammin päivät pitenevät alkuvuoden aikana. Helmikuun alkaessa päivä on täällä Etelä-Suomessa jo 2 tuntia ja 9 minuuttia pidempi. Sen alkaa jo huomaamaan, sillä töihin lähtiessä tai sieltä kotiintullessa ehtii jo nähdä valon välähdyksen!
Vuoden pimeimmän päivän kunniaksi kävin laittamassa vähän kynttilöitä kasvihuoneelle. Nähtyään tunnelmallisen kasvihuoneen Jaakko ehdotti, että joisimme jouluglögit huoneella. No sehän on kyllä oikein hyvä ehdotus!
Huomaan syksyn edetessä palaavani katsomaan kesäisiä kasvihuonekuvia ja pinterestissä selailen vihreiden puutarhojen runsautta. Ne ovat kuin lupaus tulevasta puutarhakaudesta ja tuovat valoa marraskuun mutavellimaan ja pimeyden keskelle. Valokuvia selatessa päätin omistaa kokonaisen kirjoituksen kasvihuoneeni oville, sillä pidän niistä valtavasti. Kasvihuoneessani ei ole liukuovet, vaan ovet aukeavat kuin mitkä tahansa ovet saranoiden varassa. Nämä ovet antavat myös paljon mahdollisuuksia tuulettamisen suhteen.
Syksyn pimeydessä on yksi hyvä puoli. Auringon laskiessa yhä aikaisemmin, voi erilaisilla koristevaloilla ja kynttilöillä luoda tunnelmaa pimeyteen!
Kasvihuoneelle olen hommannut kahta erityyppistä valoa, jotka molemmat toimivat aurinkokennolla. Tykkään aurinkokennovalojen huolettomuudesta. Lamput syttyvät tarpeen mukaan ja latailevat itsensä täyteen valoisina päivinä. Kasvihuoneeni (kuten kasvarit yleensäkin!) on sijoitettu niin, että auringon valo osuu huoneeseen hyvin, joten aurinkoenergiaa on tarjolla mukavasti. Ellei sitten luotoäiti heitä pitkää jaksoa pilvipäiviä.
Meidän asuntomme on aikaa pikkuruinen ja se ei vedä kovin montaa ruokailuvierasta. Niinpä siivosimme kasvihuoneen ruokailumoodiin, kun vierailijoita oli tulssa. Päivä oli harmaa, mutta ei onneksi sateinen. Kasvihuoneella pääsee myös lähemmäs merta ruokailemaan.
Me hommasimme kasvihuoneen keväällä, se rahdattiin jäitä pitkin vetämällä saareen alkuvuodesta. Minulla oli suuret suunnitelmat siitä, kuinka kasvihuone polkaistaan pystyyn aikaisin keväällä ja ennen kaikkea nopeasti. Ihan niinhän se ei sitten mennyt, että olisin saanut siirtää taimet kasvihuoneelle jo toukokuun alkupuolella. Suunnitelmani väliin tulivat kevään ailahtelevat kelit, elämän muut kiireet ja pari muuttujaa saarirakentamisen kanssa. Joten nyt kun olen hommannut kasvihuoneen keväällä, voin kertoa ainakin omasta näkökulmastani pari juttua, että miksi se kasvihuoneen ihanuus kannattaisi ostaa jo syksyllä!
Kaikista kuumimmat aamut alkavat olla ohi, joten aamiainen kasvihuoneessa on houkutellut jo jonkin aikaa. Sopivan hidas ja rauhallinen hetki siihen tarjoutui viime viikonloppuna, kun sain sisareni yllätyskylään! Jaakko oli reissussa ja näkisin hänet puolen päivän aikoihin kaupungilla. Vaikka nukuimme pitkään, jäi silti reilusti aikaa pieneen luksusaamupalaan!
Kasvihuoneessa on tällä hetkellä ihanan runsasta. Vihreyttä vihreyden perään, keltaisia kurkun ja tomaatin kukkia sekä punaisia pilkahduksia siellä, missä tomaatti on jo kypsymässä. Tähän runsauteen kun lisää sateiset säät, saattaa kasvihuoneeseen jäävä kosteus tuottaa ongelmia.
Päädyin rakentamaan kasvihuoneen toiseen laitaan ison kasvilavan. Olemme rakentaneet kasvilavoja pihallekin ja päätimme tehdä kasvihuoneeseen lavan samasta materiaalista. Meidän ulkona olevat kasvilavat ovat erittäin jykevät, sillä ne sijaitsevat meren rannalla ja altistuvat siksi tuulille ja merivedelle. Ensimmäisenä kasvinkasvatteluvuonna olin tehnyt lavapuutarhani lavankauluksista, jotka lähtivät liikenteeseen loppusyksyllä meriveden noustessa 1,2m normaalivedenkorkeuden yläpuolelle. Tämän kokemuksen jälkeen rakensin seuraavaksi lavat, jotka todella kestäisivät.
Kasvihuonetta rakentaessa olen päässyt tutustumaan muutamaankin uuteen raksahommaan ja yksi niistä on lattiakivien nakuttelu paikalleen. Päädyimme siis lattiamateriaalin kanssa kivilaattaan.
Vaikka kasvihuoneeni ei vielä olekaan valmis, eristys, kivetys ja kasvualtaat puuttuvat vielä, olen siirtänyt ison osan kasveista nauttimaan valosta ja lämmöstä sen suojiin. Samalla olen päässyt inventoimaan, että mitäs kaikkea kasvihuoneessa tuleekaan kasvamaan. Ja myös näkemään kasvun! Ennen huoneen pystytystä kasvit ovat olleet pikkukasvihuoneessa ja sisällä. Niitä on ollut vaikea tarkkailla, sillä kasvit ovat olleet niin tiheässä, että on ollut suorastaan hankala seurata mitä kullekin kasviyksilölle kuuluu.
Kasvihuoneen perustusten tekeminen viivästyi muun muassa kylmien kelien vuoksi. Lopulta oli pakko todeta, että jos haluasimme saada huoneen valmiiksi ennen kesälomia, niin pystytykseen tarvittaisiin ammattiapua. Kivikankaan kautta voi kysyä asennusapua ja soitinkin molemmille kavereille.
Kasvihuoneen perustukset ovat vihdoin valmiina! Siinä olikin hommaa ihan riittävästi, sillä ruuvipaaluperustus ei onnistunut kivisen maan vuoksi. Saimme yhden paalun tarpeeksi syvälle ja siiihen se jäi. Loput pyörivät tyhjää kivien tai sitten erittäin tiukan saven päällä.
Niinpä pääsimme lapiohommiin. Savi oli niin tiukkaa, että metsämaakerroksen läpi pääsemisen jälkeen lapio ei mennyt enää savesta läpi. Otin avuksi rautakangen, jolla hakkasin saven rikki ja lapioin sen sitten pois. Voin sanoa, että tämä kävi erittäin hyvin kuntosalikäynnistä!
Lumihiutaleiden putoillessa jo kolmantena päivänä peräkkäin tänne 1B-vyöhykkeelle ja öiden painuessa pakkaslukemiin, tuntui jo melkein uskomattomalle, että minä tosiaan lämmitän sähköpuhaltimella ulkona olevaa pikkukasvihuonettani. Pikkukasvihuone on lähinnä kasvilavan päälle itse tehty 3x1m kokoinen ”kaappi”, jossa on molemmilla laidoilla isot ovet. Sitä ei ihan rakennettu lämmitystä silmällä pitäen, vaan panostimme hyvään tuuletukseen. Kummankin oven molemmin puolin oli lähes sentin kokoiset raot, jotka ovat kesällä ihan hyvät, sillä niiden kautta ilma kiersi mukavasti. Eipä auttanut kuin mennä rautakauppaan ja hommata vähän järeämpää tiivistenauhaa, jolla raot saatiin lähes umpeen.
Nyt kun kevät näyttää kylmiä öitään ja suunnitelmat taimien siirtämisestä kasvihuoneeseen menivät konkreettisesti jäihin, voi hetkisen palata Kevätmessujen lämpimään tunnelmaan. Kiersimme lauantaina Jaakon kanssa lähes koko messut ja sieltähän löytyi aikapaljon ihasteltavaa! Päivän taukotankkauksena toimivat taivaalliset riisipiirakat, jotka paistettiin ja voideltiin paikan päällä sekä porvoolainen suklaatryffeli. Nam!
Karkasin töistä vähän aikaisemmin, jotta ehtisin käväistä Kevätmessuilla avajaispäivänä. Messuille sisään astuessa istahti kevätfiilis olkapäilleni, sillä messut olivat vihreyttä ja kukkia täynnä. Totesin myös, että tulen tarvitsemaan tämän pikapyrähdyksen lisäksi oikein kunnollisen, pitkän, messupäivän, sillä kaiken mielenkiintoisen kahlaamiseen menisi kyllä aikaa.
Maa oli pehmennyt sen verran, että päätimme aloittaa kasvihuoneen perustojen tekemisen viime viikon sunnuntaina. Aloitimme viime kesänä talonrakennusprojektia, erittäin hiljalleen etenevää sellaista. Teimme siis maatöitä loppukesän. Meillä on sen jäljiltä pieni kauhakuormaaja ja nyt pintamaa oli sen verran pehmeää, että se lähtisi kauhalla nätisti irti. Kuormaajasta oli tietenkin akku simahtanut, joten hommiin päästiin pienen latailun jälkeen.
Viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa puutarhamessuilla, eli Helsingin Messukeskuksen kevätmessuilla. Suorastaan perhosia lenteli vatsassa, sillä odotin innolla uusia inspiraatioita ja mielenkiintoisia kasveja! Sain Jaakonkin mukaan ja etukäteen vähän mietin, että mitenköhän hänen viihtymisensä kanssa käy. Hän kyllä jaksaa aika hyvin olla mukana puutarhajutuissa, mutta eivät ne aivan hänen intohimonsa ole.
Lumen tupruttaessa taivaalta olen päätynyt pyörittelemään kasvihuoneen pohjakuvaa ja suunnittelemaan mitä kaikkea kasvihuoneeseen tulee. Juliana Premium 13 m²:n koossa on tilava kasvihuone, johon mahtuu sekä kasvit että rentoa oleskelua. Pohdinnan paikka onkin kuinka paljon kumpaakin? Facebookin puolella sainkin tästä vähän kommentteja ja ne vahvistivat tunnetta siitä, että kummallekin kannattaa jättää tilaa ja tämän kokoisessa kasvihuoneessa sitä riittää!
Yhtenä iltana töiden jälkeen riemastuin, sillä bataatti oli aivan selvästi alkanut kasvaa. ”Aivan selvästi” tarkoittaa pienen pientä verson alkua, jonka erottaa juuri ja juuri paljaalla silmällä. Tai itse asiassa alkuja on kaksi. Laitoin bataattia kasvamaan ensimmäisen kerran jo viime vuonna ja alkukasvatus onnistuikin. Mutta sitten kävi niin, että minulla ei ollutkaan bataatille paikkaa kasvimaalla. Niinpä jätin sen vain kasvamaan pieneen kukkaruukkuun ja sain nauttia bataatin kauniista kukista. Syksyllä tyhjensin kukkapurkin ja yllätyksekseni löysin sieltä pienen bataatin alun ja toisesta purkista lisää. Jos ne olisivat saaneet kunnon kasvuolosuhteet, olisi niistä voinut kasvaa ihan syötävänkin kokoisia bataatteja.
Perjantaina tuli odotettu soitto Kaukokiidon kaverilta. "Olisi tulossa paketti Kivikankaalta. Olisin tunnin päästä siinä teillä, että passaako jättää se sitten pihaan?" Juu tai siis ei, sillä osoite oli vain tien laitaan. Kaukokiito ei tulisi perille pihalle asti saareen... Lupasin tulla paikan päälle näyttämään mihin tavarat voisi jättää.
Sain hädin tuskin pidettyä itseni aisoissa, kun tilailin siemeniä tammikuun alkupuolella. Pitihän sitä katsella siemenluetteloita aivan uudella silmällä, sillä nyt kasvihuonetilaa on huomattavasti enemmän. Ja ylipäätään kunnon kasvihuone antaa ihan toisenlaisia mahdollisuuksia taimien kasvattamiseen.
Viime viikolla saimme osamme uutisoidusta talvimyrskystä. Uni ei meinannut tulla yöllä, kun tuuli vinkui mökin nurkissa ja pihalta kuului, kuinka halkopinon suojana oleva pressu yritti väkisin lähteä tuulen mukaan. Kännykällä tarkistin, että Helsingin edustalla sijaitsevalla Harmajan majakalla tuuli puuskissa 17 – 18 metriä sekunnissa. Se on aika paljon! Olin varma, että aamulla näkisin kaatuneita puita, vaikka meillä ei saariston suojissa noihin lukemiin päästykään.
”No minähän en rupea kökkimään kädet mullassa rikkaruohoja kitkien!”, nauroin kaverini pähkähullulle ehdotukselle perustaa kasvimaa uuteen saaripaikkaamme. Puoli vuotta myöhemmin selasin siemeniä netistä ja siitä hetken kuluttua olin istutuspuuhissa. Kovin kauaa ei mennyt ja suunnittelin jo lavapuutarhaa, tutustuin erilaisiin viljelymenetelmiin ja ihastelin kasvihuoneita. Aloitin kirjoittamaan blogia saaressa elämisestä ja puutarhurihommani saivat pian oman bloginsa sen rinnalle.
Kivikangas © 2025
Powered by
