Kivikangas Blogi

Jossain vaiheessa väsyin siihen, että muutaman vuoden välein oli hankittava uudet paistinpannut, sillä edellisistä oli alkanut pinnoite irrota. Useimpia paistinpannuja ei saisi käyttää sen jälkeen, kun pinnoite on vaurioitunut. Pinnoitetuista pannuista voi irrota haitallisia aineita, kuten PTFE:tä. Halusin uudet erilaiset pannut vanhojen tilalle – sellaiset, joita ei tarvitsisi uusia muutaman vuoden päästä.

Työkaveri kysyi, olenko koskaan kokeillut hiiliteräspannua. En ollut kokeillut, mutta olin kyllä kuullut sellaisista. Muistin kuulemastani ainoastaan sen, että pannu piti rasvapolttaa. Ajatus kääntyi heti keittiöni seinällä roikkuvaan valurautapannuun. Koin sen käytön hankalaksi, samoin ajatuksen rasvapoltosta. Työkaveri kuitenkin kertoi niin houkuttelevasti hiiliteräspannujen hyödyistä, että päätin antaa sille mahdollisuuden.
 

Ympäristöystävällinen puutarha on minusta kaiken A ja O. Varsinkin jos kyseessä on keittiöpuutarha, jolloin ravinteikas multa, onnistunut pölytys ja myrkytön ravintoketju ovat hyvin tärkeitä asioita. Entä voisiko taimikasvatuksessa hyödyntää kotoa löytyviä esineitä, jopa roskia? Tässä 10 vinkkiä ekompaan hyötyviljelyyn. Vaikka et haluaisi itsellesi kierrätyspuutarhaa, saa silti luonnon arvostaminen näkyä tekemisessä.

 

Kokeilin huvin vuoksi kasvattaa maapähkinää. Olin ihan varma, että kokeiluni menisi pieleen, joten odotukset eivät olleet kovin suuret. Meillä on aina kotona erilaisia pähköinöitä ja siemeniä, joita ostan luomuna. Kotona oli siis valmiiksi luomulaatuisia maapähkinöitä, joita päätin kylvää kookoskuituun. Tökkäsin pähkinät noin 1-2 cm syvyyteen. Kylvin nämä 7. maaliskuuta.

Minulla on nyt tosiaan vajaa 19 neliöinen Juliana Gardener kasvihuone, josta tykkään ihan todella paljon! Kasvihuone seisoo tuulisella paikalla ja viimeisen vuoden aikana niitä myrskytuulia onkin ollut aika usein. Itse asiassa tuntuu siltä, että viimeisen puolen vuoden aikana on ollut enemmän tosi tuulisia, kuin tuulettomia päiviä. Tuolla kasvihuoneessa kovaa tuulta ei huomaa, paitsi jos samalla sataa paljon vettä ja silloinhan se vesi saattaa tihkua jostain kattoluukusta läpi. Kasvihuonehan ei ole välttämättä mikään 100% vesitiivis rakennelma. Jos siitä haluaa täysin vesitiiviin, se täytyy tiivistää silikonilla ja tiivisteillä. Mutta kannattaako se?

Kevät alkaa olla jo hyvässä vauhdissa ja taimikasvatuskausi on aloitettu. Keittiösaarekkeellani kasvaa tällä hetkellä pienen pieniä taimia. Osassa on vielä vasta sirkkalehdet, kun taas toisiin on kasvanut ensimmäisiä ”oikeita” lehtiä. Tähän mennessä minulla kasvaa 8 eri tomaattilajiketta, paprikaa, pari chililajiketta, munakoisoa, pillisipulia ja sidesalaattia. Näiden lisäksi löytyy pikkuruisia palmu-, lehti-, ruusu- ja suippokaalin taimia, sekä pak choita. Ai niin, ja maapähkinää!

 

Kasvihuoneen ja kasvimaan taimien hoitaminen on kivaa touhua, varsinkin silloin, kun ongelmia ei ole. Joskus niitä kuitenkin ilmestyy ihan puskan takaa. Onneksi ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu, jos vaan osaa sitä etsiä. Ongelmat taimien kanssa voi johtua monesta asiasta; ravinnepuutoksista, liiallisesta tai liian vähäisestä kastelusta, liian rajuista lämpötilavaihteluista, tuhohyönteisistä... lista on pitkä.

Lihansyönti on mielenkiintoinen ja mielipiteitä jakava aihe. Olen itse vielä muutama vuosi sitten sanonut olevani vannoutunut lihansyöjä, joka ei voisi vegaaniksi alkaa. Enkä siis ole edelleenkään ajatellut alkaa syömään pelkkää kasvisruokaa, syön kaikkea mahdollista, mutta oma lihansyönti on vähentynyt paljon viimeisen parin vuoden aikana. Se ei ollut tietoinen päätös, vaan on tullut luonnostaan. Aloin syömään töissä vegaanista ruokaa lounaaksi ja huomasin, miten kroppa alkoi toimimaan ihan eri tavalla. Vatsa toimii eikä ole enää kipeä, olo on pirteämpi ja se sellainen ”painava” olo on kadonnut. Aloin tekemään kotona omia versioita vegaaniravintolasta tulevasta ruoasta. Kotona hitiksi nousi äkkiä tomaattipohjainen kasviskeitto, jossa on lisäksi cashewpähkinöitä, kurpitsansiemeniä, papuja ja soijapaloja. Meidän 5-vuotias ei ole pariin vuoteen oikein tykännyt lihasta, mutta soija ja pähkinät maistuvat. Kasvikset uppoavat myös. Olen varma, että siihen on vaikuttanut se, että lapsi on itse saanut kerätä parsakaalit, herneet ja tomaatit omasta pihasta.
 

Kasvihuoneharrastus – tuo rakas harrastus. Tai no, elämäntapahan siitä on tullut. Kun astun kasvihuoneeseen ja suljen oven perässäni, astun tilaan, joka ruokkii kaikkia aisteja. Lempeä lämpö ottaa vastaan ja rentouttaa jännitysniskasta kärsivän hartiat. Hengittäminen tuntuu helpommalta, kun ilma on kostea. Täällä muistan hengittää, se ei aina ole itsestäänselvää – nyt hengitän syvään ilman, että siihen tarvitsee keskittyä. Tuoksu on rehevä ja kesäinen. Pystyn erottelemaan eri kasvien hajut; basilika, tomaatti, minttu, multa... Kovat, karheat laatat ovat keränneet päivän aikana lämpöä, ja tuntuvat mukavalta jalan alla. Huomaan että kaikella tällä on maadoittava vaikutus.

 

Tämän vuoden kasvihuonekausi alkoi omalta osaltani pääsiäisenä. Sain kasvihuoneen pestyä silloin, enkä malttanut olla viemättä ensimmäisiä taimia sinne saman tien. Seuraavana päivänä vein lisää taimia ja viikon sisällä olin uskaltanut roudata lähes kaikki taimivauvani kasvihuoneeseen. Ja kyllä kannatti! Auringonvalo tekee ihmeitä! Vaikka taimet saisivat hyvin valoa aurinkoisella ikkunalaudalla kasvivalon alla, on valon määrä kasvihuoneessa aivan omaa luokkaansa. Sen huomaa taimista, ne voivat hyvin ja kasvavat tanakoiksi.

 

Kylvin ensimmäiset siemenet ja se jos mikä on kevään merkki. Ah, ihanaa päästä taas näihin puuhiin. Kyllä aika viimeisen sadonkorjuun ja ensimmäisen siemenkylvön välillä vaan tuntuu aika tyhjältä. Olen innokkaasti odottanut pääseväni kokeilemaan kookoskuitua taimikasvatuksessa. Meille tuli valikoimaan Rombergin kookoskuitukiekkoja alustalla ja ilman, sekä PowerBlock –kuutiot, kookoskuitua nekin. Meitä on muutamia innokkaita taimikasvatusharrastajia täällä töissä, ja kun valitsemme uusia tuotteita valikoimaan, mietimme, mikä oikeasti on tarpeellista ja mitä tuotteita itse käyttäisimme. Nämä kookoskuitutuotteet halusimme ehdottomasti valikoimaan, sillä kookoskuidun edut taimikasvatuksessa puhuvat puolestaan.




 

Tämä on kyllä suosikkivaiheeni – kasvihuoneen sisustuksen toteutus. Ai että! Otin oikein töistä muutaman päivän vapaata että saisin laittaa kasvarin kuntoon. Kuten kuvasta näkee, huone tarvitsee pesun, ennen sitä ei voi kyllä tehdä yhtään mitään. Kennolevyt ja profiilit on vuorattu kaikenmaailman pölyllä, varsinkin siitepölyllä, ja kädenjälkiäkin on kaikkialla. Tässä vaiheessa on turha pestä huonetta pesuaineella, huuhtelu sisäisesti ja ulkoisesti painepesurilla riittää.


 

Tiedättekö, kun on niitä päiviä kun tuntuu että mikään ei onnistu? Minulla oli sellainen viikko kun pystytettiin kasvihuonetta. Tai ainakin olen päättänyt syyttää sitä, koska en ole vielä valmis hyväksymään sitä tosiasiaa, että kasvihuoneen kasaaminen ei ehkä ihan ole mun juttu. Välillä kuulee ihmisten syyttävän ohjeita siitä, ettei kasaus onnistu. Mutta näin se vaan, on että ei se yleensä ole ohjeiden syy (riippuen tietenkin ohjeiden laadusta, mutta Julianan ohjeet ovat ainakin selkeät), joiltain kasvihuoneen kasaus ei vain onnistu, samalla lailla kuin joltain ei onnistu leipominen tai vaikka sudokut. Onneksi mies ei ollut hommasta moksiskaan, ja kasaaminen sujui häneltä ongelmitta. En nyt ajatellut sen suuremmin kirjoitella tähän kasvihuoneen kasaamisen vaiheista, koska siihen on olemassa asennusohjeet. Sen sijaan ajattelin jakaa nipun hyväksi todettuja vinkkejä kasvihuonetta kasaavalle.

Kasvihuone haettiin (tai no, mies ja muksut haki, itse olin töissä) viime viikon torstaina! Viikonloppuna laitettiin perustukset kuntoon, eli kasattiin sokkeli ja valettiin se maa-ankkureista betonilla maahan kiinni. En tiedä miksi, mutta olin varautunut siihen, että se olisi ollut vaikeampaa. Kasvihuoneen pohja tehtiin jo viime vuonna, samaan aikaan lavatarhan kanssa. Siitä voipi lukea täältä. Tässä kuvasarja viikonlopun projektista:

 

Aikaisemmin (okei, kaaaauan aikaisemmin) mietiskelin toisessa postauksessa, mihinkä kasvihuoneeseen vanhan kasvarin vaihtaisi. Edellinen Halls Magnum 8,3 m² jäi liian pieneksi, kun hyötyvilejlykärpänen puraisi pahemman kerran. Eli vinkkinä vaan, älä hanki liian pientä kasvihuonetta. Lupaan että nälkä kasvaa syödessä, ja sitten harmitellaan kun tila loppuu kesken. Noh, päädyin 18,8 neliöiseen Juliana Gardeneriin. Päätin mennä käytännöllisyys edellä.

 

Viime kesänä perustettiin sitten kunnon keittiöpuutarha. Lavatarhassa laatikot ovat paikallaan, mutta ei se ihan vielä valmis ole (eikä varmaan koskaan täysin valmista tulekaan). Vaikka viime kesä oli lyhyt ja viileä, niin laatikoiden kasvatit antoivat ihan kivan sadon! Perunaa, retiisiä, salaatteja, rucolaa, lehti- ja parsakaalia, mansikoita, kesäkurpitsoja, härkäpapua ja hernettä saatiin puttarhasta syödä, kun taas porkkanat eivät onnistuneet ollenkaan. Niistä tuli aivan kitukasvuisia ja aneemisia, lisäksi ne muutamat kunnon kokoiset yksilöt olivat ihan madonsyömiä. Höh. Tänä kesänä en kyllä porkkanaa kylvä. Mutta itse asiaan! Äitiysvapaalla ollessa ei juurikaan ollut aikaa blogia päivitellä, mutta nyt ajattelin kuitenkin kertoa viime kesän kuulumisia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Lavatarhan suunnitelmasta (josta kerroin aikaisemmassa postauksessa) edettiin siis vihdoin toteutukseen!

 

Tällaiselle huonomuistiselle järjestelijälle päiväkirja on todellakin tarpeellinen. En muista enää edellisen vuoden kylvöajankohdista, kommelluksista tai onnistumisista paljoakaan. Aion alkaa kirjaamaan ylös mahdollisimman paljon oleellisia asioita hyötypuutarhaan liittyen, näin voin toivon mukaan oppia lisää ja välttää tekemästä samoja virheitä joka vuosi. Yritin etsiä netistä josko jossain olisi myynnissä jotain puutarhapäiväkirjaa, mutta löysin vain kalentereita johon voi merkata sään ja huomioita. Kun kerta tiedän minkälaisen päiväkirjan tarvitsen, päätin sitten tehdä semmoisen itse.

 

Tämä kesä mennään vielä vanhalla kasvihuoneella, mutta sitten tuleekin uusi! Kysymys kuuluukin, että mikä kasvihuone? Meidän 8,2 neliöinen Halls Magnum on palvellut meitä hyvin, mutta hän on jäänyt liian pieneksi. Vaihto suurempaan olisi siis edessä. Vaihtoehtojahan on vaikka ja kuinka, ja valitseminen ei todellakaan ole helppoa. Ihan aluksi olin ajatellut kaarikasvihuonetta ihan vaan viljelyä varten, mutta mieli on kyllä muuttunut, ja haluaisin vähän edustavamman näköisen yksilön jossa voi myös kahvitella. Sain rajattua potentiaaliset kasvihuoneet viiteen ehdokkaaseen, ja ajattelin esitellä ne tässä hyvine ja huonoine puoline.

 

Kevät ja kesä tuntuu tulevan todella hitaasti tänä vuonna. Oli kylmä tai ei, niin oman pihan ehostus ja hyötykasviviljely pyörii päässä yötä päivää. Niin sinä kävi, että nälkä kasvoi syödessä ja nyt pitäisi laajentaa hyötypuutarhaa. Tällä hetkellä meiltä löytyy kolme viljelylaatikkoa, ja niitä tulee nyt kuusi lisää ja ne ovat aika isoja. Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman hyvän ja valmiin suunnitelman, että voimme tehdä laatikot valmiiksi. Kun kaivinkone tulee kaivamaan vanhat istutukset pois ja tasoittamaan alustan, saamme saman tien nostaa laatikot oikeille paikoille ja kaivinkoneella täytettyä lootat mullalla. Eipähän tarvitse lapioida!

 

Sormet syyhyää vaikka maha kasvaa, raskaus on siinä vaiheessa että pian poksahtaa. Ajattelin ensin että siementen idättäminen ja taimien kasvatus jäisi tänä keväänä kokonaan tekemättä. Aion kyllä ostaa valmiit taimet sitten kun niitä tulee myyntiin; kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa... Mitä näitä ”perus” kasvatettavia nyt on. Mutta joku siinä mullan tuoksussa on. Ja siinä että on itse kasvattanut pienen pienestä siemenestä jotain joka tuottaa satoa ja jonka kehitystä saa seurata aitiopaikalta. Ostin siis vähän siemeniä, muutamia helppoja juttuja joiden kasvua saisin seurata, jotka ei veisi kauheasti aikaa tai voimia, kun niitä taidetaan tarvita tämän ihmistaimen kasvattamisessa sitten kun hän päättä maailmaan putkahtaa.

Meillä lämmitetään talo ja käyttövesi puilla, ja niitä klapejahan menee näin talvella ihan kiitettävästi. Tuo mun mies kun on näppärä käsistään, rakensi sitten tuommoisen traktorin perään kiinnitettävän klapikoneen "tein-itse-ja-säästin" -periaatteella. Hyvin näyttää toimivan, ja on vielä parin maalikerroksen jälkeen ihan virallisen näköinen! En osaa selittää tästä projektista sen enempää, en oikeastaan edes tajua että se osasi tuommoisen rakentaa. On mulla vaan kätevä mies ;)

- Linda

 

Pakkasen puolella on ollut jo monta aamua, ja kasvihuone pitäisi laittaa talviteloille. Pahoinvointi on sen verran hellittänyt, että viime viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni ja suuntasin lapiolla, kottikärryillä ja painepesurilla aseistettuna kohti kasvaria. Olihan minulla taustatukena tuo vaaleanpunainen 2-vuotias, mutta hän osoittautui enemmän ongelmaksi kuin apuriksi, pyöri nimittäin sen verran jaloissa. Keräsin jopa tomaatteja talteen (wuhuu), ja niitä onkin syöty lihamurekkeen täytteenä ja popsittu muuten vain (tai siis, ne jotka tomaateista tykkää ovat niitä popsineet).

Kun kävelen pihan poikki yritän pidättää hengitystä. Kukkien ja kasvien hajut etovat, ja tunnen nenässäni kuinka joku lähellä asuva on leikannut nurmikon. Parin sekunnin kuluttua tunnen sen myös kurkussani, kun ruoka ja vatsahapot matkaavat ruokatorvea pitkin ylös.

Olen monta viikkoa ihastellut puolikateellisena muiden kukkakuvia sosiaalisessa mediassa ja blogeissa. Täällä Pohjanmaalla kun ollaan tämän(kin) asian suhteen vähän jäljessä. Mutta nyt meidänkin pihassa kukkii! Kotimme edelliset asukkaat ovat aikoinaan istuttaneet pihaan kaikenlaista, ja periaatteessa koko kesän kukkii. Kun joku kukka kuihtuu pois, tilalle kasvaa toinen laji. Itse en tiedä kukista juurikaan mitään, ja pihamme kukista tunnistan vaan hyvin pienen osan.
 

 

Nyt haluaisin hetken hehkuttaa… Nimittäin olen aivan myyty tämän Maxitom-kasvuruukun suhteen. Aluksi olin vähän epäileväinen. Tai no, olin suoraan sanottuna sitä mieltä että tämmöinen ruukku ei voi olla hyvä. Miksi? No siksi kun se kasattava. Siis miten kasattava ruukku voi olla toimiva? Ja tiivis? Oli pakko ostaa pari noita ruukkuja testiin.

 

Olin viikonloppuna matkoilla, ja ennen matkaa olin vähän huolissani siitä miten taimet pärjäisivät kasvarissa ollessani poissa. Muu perhe oli viikonlopun mökillä, ja oli luvattu lämmintä ja aurinkoista. Lueskeltuani keskustelupalstoja ja facebook-ryhmien juttuja, huomasin että muillakin oli sama ongelma. Varmaan aika yleistä, varsinkin nyt kun mökkisesonki ja lämpimät kelit alkaa.

Olen ehdottomasti haaveilija. Yksi haaveistani muhkean puutarhan lisäksi on oma pieni potager, eli näyttävä keittiöpuutarha josta saisin poimia tarpeet salaattiin ja lisukevihannekset naapurin juuri kalastaman taimenen tai savustetun siian kaveriksi. Tänä kesänä alan tätä haavetta toteuttamaan, ja rakensimme miehen kanssa kolme kasvulavaa pihallemme. Nämä saavat riittää tälle kesälle, ja ensi vuonna niitä tulee varmasti lisää, kunhan nyt saa ensin vähän harjoitella näiden kanssa.

 

En ole mikään kauhea siivousintoilija, eikä pieni lika kasvihuoneessa haittaa, mutta olen kuitenkin sitä mieltä että kasvihuone pitää pestä ainakin kerran vuodessa. Keväällä ja syksyllä se kuuluisi pestä, ja nyt olisi sitten vuorossa kevätpesu ja -huolto.

Ostimme viime keväänä kasvihuoneen, ja toistaa kesää olisi nyt tarkoitus kasvatella siinä erilaisia herkkuja. Samalla olisi tarkoitus perustaa oma pieni hyötypuutarha, rakentaa terassi ja ehostaa pihaa.