{image:text}

Kun vehreys oksettaa

Kun kävelen pihan poikki yritän pidättää hengitystä. Kukkien ja kasvien hajut etovat, ja tunnen nenässäni kuinka joku lähellä asuva on leikannut nurmikon. Parin sekunnin kuluttua tunnen sen myös kurkussani, kun ruoka ja vatsahapot matkaavat ruokatorvea pitkin ylös.

Rakas ystäväni raskauspahoinvointi. Normaalisti rakastan salaattia ja pyrin tarjoamaan perheelleni mahdollisimman terveellistä ruokaa. Yhtäkkiä pään sisällä sanoo 'naps', ja samassa en muka pysty sietämään salaatteja, vihanneksia tai kukkia. Laatta lentää jos avaan jääkaapin ja maitopurkin takana lymyää kurkku. Sama tapahtuu, jos ajattelen paistinpannulla tirisevää kesäkurpitsaa tai lehtikaalia (tälläkin hetkellä tuntuu pala kurkussa). Tai vaikka jotain kasvihuoneeseen liittyvää. Töissä oli puhetta multaan asennettavasta kosteusmittarista – 'naps', ja juoksujalkaa lähimpään vessaan.

Kotona on eletty varsinaisessa dungeonissa. Sälekaihtimet kiinni ja verhot vedettynä ikkunoiden eteen, ettei vaan näkisi pihalle. Siellähän lymyää vehreys. Keittiöstä löytyvä bioroskiskin tuoksuu hyvältä kun vertailukohteena on ulkoa tuleva kesän tai alkavan syksyn tuoksu. Mutta tämä pahoinvointi koskee vain pihoja ja puutarhoja, metsä on jostain syystä ok, onneksi.
Kun kysyin neuvolassa ovatko kuulleet tämmöisestä aikaisemmin, täti totesi että ”Voi kuule, raskaus voi tehdä ihan mitä vaan ihmismielelle!”. No näköjään.

Onneksi Winter is coming ;)

 

Pikkuneiti on popsinut tyytyväisenä kokonaisia kurkkuja ja tomaatteja pihalla. Nyt sai maistaa myös sadon ensimmäistä porkkanaa!

 

Tämä kesä ja syksy meni siis HIEMAN mönkään puutarhaa ja kasvihuoneviljelyä ajatellen. Kasvulavat pursuavat salaattia, lehtikaalia, yrttejä, syötäviä kukkasia, herneitä ja kesäkurpitsaa eri muodoissa. Kurkkuköynnökset ja tomaatintaimet ovat vallanneet kasvihuoneen täysin. Keväällä kylvämäni siemenet ovat todellakin tuottaneet satoa, mutta silti suunnitelmani näiden herkkujen säilömisestä jää nyt haaveksi.

Tältä näyttää siis kurkkujen joukkokuolema ja hoitamaton kasvihuone sekä kasvimaa. Mieheni on lahjoitellut kurkkuja ja kesäkössejä tutuille pitkin kesää, mutta oli näköjään tuottoisa kesä.

 


Mietin, viitsinkö tästä edes kirjoittaa tänne, mutta miksi ei. Minulla on palava tarve päästä selittämään, miksen ole päivittänyt kasvihuonekuulumisia tänne. Ja samalla haluaisin kysyä onko kukaan muu kokenut vastaavaa? Oletko itse voinut pahoin luonnon tuoksuista ja vehreydestä?

Nyt voin jo paremmin, mutta puutarhassa en pysty olemaan, enkä syömään tai edes ajattelemaan tiettyjä vihanneksia. Toivon ettei tästä jää mitään kummittelemaan raskauden jälkeen. Ensi vuonna meinaan nimittäin kyllä säilöä kurkkuja ja tomaatteja ja tehdä omenahilloa ja kaikkea muuta tämänkin vuoden edestä!

Linda

 


 


kasvihuoneblogit


Lue lisää aiheesta


Pomintoja