{image:text}

Soraa perustuksiin

Kasvihuoneen perustukset ovat vihdoin valmiina! Siinä olikin hommaa ihan riittävästi, sillä ruuvipaaluperustus ei onnistunut kivisen maan vuoksi. Saimme yhden paalun tarpeeksi syvälle ja siiihen se jäi. Loput pyörivät tyhjää kivien tai sitten erittäin tiukan saven päällä.

Niinpä pääsimme lapiohommiin. Savi oli niin tiukkaa, että metsämaakerroksen läpi pääsemisen jälkeen lapio ei mennyt enää savesta läpi. Otin avuksi rautakangen, jolla hakkasin saven rikki ja lapioin sen sitten pois. Voin sanoa, että tämä kävi erittäin hyvin kuntosalikäynnistä!

 

kasvihuoneen perustukset

Hiekka lentää! Kaivaminen oli kuitenkin ihan mukavaa yhdessä. Laitoimme äänikirjan soimaan ja ruotsalaisen dekkarin siivillä pari reikää tuli kaivettua kuin huomaamatta. (Okei, lihakset kyllä huomasivat!)

 

LEKAHARKOT PAIKALLEEN

Reikien kaivamisen jälkeen oli aika hakea lekaharkot ja betonia perustusten tekemiseen. Ensin valoimme anturat kuoppien pohjalle. Anturat valoimme yhtenä viikonloppuna lauantaina ja tarkoituksena oli valaa seuraavana päivänä betoni lekaharkkoihin. Säiden herra päätti toisin. Anturat kuivuivat aika hitaasti ja kun sitten sääennuste alkoi näyttää reilusti alle viiden asteen lämpötiloja, jouduimme siirtämään seuraavat betonihommat lämpimämpään viikonloppuun. Betonin alin kuivumislämpötila on 5 astetta. Tämä kevät on ollut rakentajille aika hankala!

 

soraa saareen

Buster ui syvällä, kun lastasimme harkot ja betonit kyytiin. Ajelimme hissuksiin kotiin ja teimme sitten uuden kierroksen hakemaan loput perustusvärkit.

 

kasvihuoneen pohjatyöt

Jaakko muurasi ja minä sekoitin betonin.

 

RISTIMITTA

Tuo ristimitta on sellainen, jonka kanssa minä en ole kovin hyvä ystävä. Se on tosi tärkeä, mutta minulla meinaa aina hermo palaa, kun mitta heittaa pikkuisen sinne tai tänne. Sitten siirrellään ja taas mitta heittää! Onneksi Jaakko on tosi kärsivällinen tässä mittahommassa ja niinpä saimme ristimitan paikalleen. Sokkeli tehtiin valmiiksi ja kun sekin oli ristimitassa, kiinnitettiin ylimääräiset lankut pitämään kehikkoa paikallaan. Kumpikaan meistä ei halunnut aloittaa mittausrumbaa uudestaan!

 

kasvihuoneen pohja

Tauko ja virnistys lähti iisisti tässä kohdassa!

 

SORAN HAKU

Soran hakeminen saareen on helpommin sanottu kuin tehty. Sitä tarvitaan perustuksiin ihan reippaasti, sillä nostamme hieman kasvihuonetta, jottei meri pääse huuhtomaan sen sisältöä. Lähes kaikki sora-asemat pääkaupunkiseudulla ovat auki vain arkisin ja ne menevät kiinni samaan aikaan, kun me lähdemme töistä kotiin. Niinpä Jaakko haki ensimmäisen soralastin super-aikaisin aamulla ennen työpäivää. Saareen sitä ei saatu saman tien, vaan se odotti satamassa iltaan.

Illalla aloimme siirtää soraa työlauttaamme, jolla tavaran kuljettaminen on teoriassa aika helppoa. Käytännössä se ei ole ihan nopea toimitus. Sataman puolella pitää huolehtia siitä, että ajorampit pysyvät paikallaan, sillä ne ovat liian lyhyet ja siksi joudumme jatkamaan niitä toisilla rampeilla. Lasti painoi yli tonnin, peräkärrystä tulee lisää painoa ja autokin peruutteli osittain lauttaan. Siinä saa aina vähän jännittää, että kuinka lautta ottaa painon vastaan ja onko se tarpeeksi hyvin kiinni. Sitten kun peräkärry on saatu kyytiin, täytyy pitää peukkuja pystyssä, että lautta ei ole jäänyt kiinni pohjaan. Vaikka työlauttamme kantaa hyvin, painuu se kuitenkin lastista alaspäin. Tällä kertaa selvisimme helpolla ja lautta lähti hyvin liikenteeseen.

Kotona oli jo hämärää, kun pääsimme perille. Saaressa tarkoitus oli vetää lasti mönkkärillä kalliota pitkin ylös. Harmillisesti kallio oli jo kerännyt yökosteutta, eikä mönkkäri päässyt kiipeämään rantaan asti, ei vaikka avitimme mönkijän omalla vinssillä. Lastia oli liikaa. Eipä auttanut kuin lapioida soraa kottikärryyn ja kun olimme tyhjentäneet reilut 10 kottikärryä, nousi peräkärrykin ylös. Siinä vaiheessa kello oli jo yli puolen yön ja pääsimme nukkumaan hyvän työn tehneinä.

 

soran kuljetus saareen

Rampit on paikallaan kohta huomaamme, että ihan ylös asti kärry ei nouse!

 

soraa kasvihuoneen perustuksiin

Seuraavana päivänä pääsimme purkamaan lastia. Sehän vaikutti aluksi ihan isolta määrältä soraa…

 

kasvihuoneen pohjaan soraa

mutta kun hiekka oli kipattu maahan, ei se kasa sittenkään ihan päätä huimannut. Arvioimme, että tekisimme vielä vähintään 3-4 kierrosta, sillä seuraavilla kerroilla ottaisimme vähän vähemmän soraa kyytiin.

 

Seuraavaksi siis lisää soraa perustuksiin ja sitten päästään asiaan, eli kasvihuoneen tekoon!

-annika-