Kun ihminen alkaa käydä neljääkymmentä, hän alkaa tulla sillä lailla ahneeksi, ettei enää riitäkään pelkät unelmat ja sydämentykytykset. Tarvitaan konkretiaa. Hän osaa myös jo sanoa mitä haluaa – minä haluan kasvihuoneen syntymäpäivälahjaksi. No, ainakin hartiavoimia sen rakentamiseen, perustusten ja valujen tekoon, sorakuorman levittämiseen.
Koska nelikymppinen ei enää swaippaa oikealle hetken mielijohteesta, tuli kihlajaisista melko pitkät. Päätöksestä hankkia kasvihuone itse kasvihuoneen valintaan meni melkein vuosi! Täydellisen matchin löytämiseen vaadittiin ensirakkauden lisäksi perusteellinen pohjatyö. Mihin kasvihuoneen voi pihalla sijoittaa, kuinka iso se voi olla, millaista maa on kaivaa? Tarjousten ja tuulen suuntien haistelu, auringon kierron ja puiden luomien varjojen tiivis tuijotus ja laudanpätkien avulla hahmottelu alkoivat vähitellen tuottaa hedelmää. Unohtamatta tiukkaa turvallisuusanalyysia ja tulevaisuuden ennustusta – paljonko puut kasvavat, voivatko putoavat oksat rikkoa lasit, pelaatteko te lapset oikeasti vielä jalkapalloa?! Kaikki eivät voi olla Vuoden äitejä.
Täydellinen paikka alkoi hahmottua. Tuulen- ja pallojensuojaisa paikka, jonka aamuaurinko herättää lempeästi, johon valo pitkin päivää siilautuu kauniisti ja jonka ilta-aurinko kultaa viimeisillä säteillään. Käytettävissä oleva tila sanelikin loput speksit: suorakaiteenmuotoinen, 8,2 neliötä tehokasta kasvatustilaa tarjoileva Juliana Compact olisi paikkaansa paras. Turvalasien tuoma lisähinta oli pieni hinta mielenrauhasta, jos ja kun pallot kuitenkin lentäisivät pihalla. Halleluja, valinta oli vihdoin tehty!
Maa oli vielä jäässä, kun haikara toi odotetun paketin, yllättävän pienen. Samaan aikaan kipuilin välilevypullistuman kanssa, koska no, nelikymppinen. Kaikenlaisia jumppaharjoituksia vihaavana tein kiltisti joka ikisen harjoituksen, koska rakkauteni odotti autokatoksessa. Huuteli sieltä: jaksaa jaksaa! Niinpä ihme ja kumma, nurmikon vielä heräillessä pääsin mukaan kaivamaan pihaa ja kärräämään loputtomasti multaa kummuiksi pihan perälle. Yllättäen meille tuli ohimennen aika monta uutta kukkapenkkiä, vaikka luulin niiden määrän olleen jo maksimissaan. Tulin samalla mullistaneeksi koko kasvihuonetta ympäröivän alueen, paikalla oli aiemmin sammaloitunutta nurmikkoa ja pari kasvulavaa. Nyt alueesta on kuoriutunut ihan eri oloinen ja aiemmin hyödytön pihan takaosa on saanut uuden elämän. Nurmikkokin on jo palautunut alkukevään tramppaamisen kuravellistä.
Kasvihuoneen ensimmäinen asukas oli ”tupaantuliaislahjaksi” saatu sitruunapuu. Hetkeä myöhemmin kasvihuoneesta tuli kutsuva viidakko!
Miten tuo rakkauden kevät ja kesä 2020 sitten sujui? Koronakeväässä oli toki puolensakin, sillä etäpalavereiden lomassa pääsin usein piipahtamaan kasvihuoneeseen pikaiselle päiväkahville tai virvoittamaan taimia. Omat taimikasvatukset – tomaatit, lehtikaalit, salaatit, köynnöspinaatit, kukat ja yrtit täyttivät hiljalleen tilan ihanaksi viidakoksi. Joukkoon mahtui myös kasvihuonekurkku, sitruunapuu, herneitä, retiisejä ja paljon suippopaprikoita. Oman valtaistuimeni sijoitin kasvihuoneen nurkkaan, vaan eihän siinä kauheasti malttanut istuskella kahvikupposta pidempään. Ruukkujen, hyllyn ja istutuslaatikoiden järjestys vaihtui moneen kertaan, ennen kuin muotoutui lopulliseen. Hiljalleen opin, millaista tilaa mikäkin kasvi vaati ja miten valo kulkee kasvihuoneessa.
Lomareissullekin maltoin lähteä, kun hankin kasvihuoneeseen Blumat-kastelujärjestelmän. Kasvihuoneen ulkonurkalla oleva iso vesisäiliö täyttyy sadevesikourun mitalta sateella ja riittää melko pitkään kasveille. Automaattiavaajat tuulettavat tarvittaessa, ja kuumimmilla keleillä kaksiosaisen oven yläosa oli koko ajan auki. Lintujen lentelyä kasvihuoneeseen esti oven eteen kiinnitetty kori. Onnistumisen ilo oli aivan valtava, kun ensimmäiset tomaatit alkoivat kypsyä. Ne syötiin juhlallisin menoin!
Kasvihuoneen kausi jatkui myöhäiseen syksyyn, sillä tomaateista ja paprikoista riitti satoa todella pitkälle. Sitruunapuu viihtyi ulkosalla ensimmäisiin pakkasiin saakka. Pieni pakkasvahti piti huolta siitä, ettei lämpötiloja tarvinnut aivan jatkuvasti panikoida. Muutoinhan syksyn olosuhteet ovat vähän samat kuin jääkaapissa, joten sato säilyi siellä hyvin tallessa, tunnelmavalojen loisteessa.
Rakkauden huuma ei ole yhtään laimentunut, päinvastoin. Uuden kasvukauden kynnyksellä sormet syyhyät ja malttamaton odotus saa varmaan lumet sulamaan pelkästä katseesta. Isot pohjatyöt ja suuret mullistukset ovat takana, nyt vain lasketellaan onnellisena ja nautitaan tästä ihanasta matkasta. Jos voisin tehdä jotain toisin, olisi se varmaankin perustustöiden ajoittaminen syksyyn. Ja yksi olisi varmaa – tämä unelma olisi kannattanut toteuttaa kauan sitten!
Henna / Viherloikka (Instagram: @Viherloikka)
Lue lisää aiheesta
- Kasvihuoneista
- Kasvihuoneunelmia Kackurissa
- Kasvihuone saaressa
- Ruokaa omasta maasta, omin käsin
- Prinsessana ryytimaalla
Pomintoja
- Blumat kastelujärjestelmä kasvihuoneessa
- Parhaat kasvihuoneet
- Kasvihuoneen perustukset
- Kasvihuoneen rakentaminen ja asennus - 12 vinkkiä
