Norjan kalastusreissun suunnittelu
Itse matkan suunnittelu alkaa yleensä noin vuotta aikaisemmin, pelkästään jo siksi että kahdeksan hengen seurueelle suunniteltu matka vaatii paljon sovittelua, ja mikäli löytyy kaikille sopiva aikataulu, ei aina ole varmaa että rajoitetusti löytyvistä kohteista löytyisi tilaa samaan aikaan. Mikäli siis suunnittelet kalastusmatkaa pohjoisnorjaan ja haluat majoittua erityisesti merikalastukseen tarkoitetussa kalastusleirissä, ole ajoissa liikkeellä!
Kun matka on varattu alkaa ensikertalaisella yleensä välinetarpeiden kartoitus; mitä jo olemassa olevaa voi käyttää, mitä pitää hankkia uutena jne. Mikäli kohdekalana on jäämeren voimanpesä, eli ruijanpallas, kannattaa kalastusvälineistö mitoittaa sen mukaisesti hankkimalla kela, joka on tarkoitettu nimen omaa voimakkaille suolaisen meren kaloille. Tällaisia löytyy esimerkiksi Daiwalta Saltist ja Saltiga sarjoista. Myös esimerkiksi Penn merikelat ovat suosittuja ja toimivia. Myös vapakalusto kannattaa mitoittaa kohdekalojen mukaan. Toki kotoisella vetouisteluvavalla voi päästä alkuun, mutta sekään ei ole ihanteellinen raskaiden pilkkien ja syöttien kanssa, jotka ovat sadoista grammoista jopa kiloon! Tunnetuilta valmistajilta löytyy vaihtoehdot merikalastukseen, sekä venepilkintään! Siimana käytän pilkkiessä ja vetouistellessa kuitusiimaa vahvuuksissa 0,35 – 0,42 mm. Diawan J-Braid x 8 on osoittautunut luotettavaksi valinnaksi ja siitä saatava multicolor versio toimivaksi syvällä kalastaessa. Siimassa on 10 metrin välein vaihtuva väri joka auttaa syvyyden laskemisessa. Kuitusiiman päässä on ehdottoman tärkeää käyttää n. 1 m mittaista vähintään 1 mm paksuista monofil tai fluorcarbon tapsia, jossa on huomattavasti parempi hankauksen kesto verrattuna kuitusiimaan. Näin ollen pohjan kivet tai kalojen hampaat eivät aiheuta niin paljon kalustotappioita, kuin ilman tapsia kävisi.
Mitä Norjan merillä kalastetaan?
Kohdekaloja Norjan merillä ovat erityisesti ruijanpallas, jota pilkitään, jigataan sekä vetouistellaan. Pallakselle tehokas kalastustapa on käyttää yksinkertaista paino/syötti viritystä. Tähän menetelmään löytyy Kalastuskanavan Youtube –kanavalta hyvä ja yksinkertainen ohje.
Turska on yleinen ja suosittu kohdekala. Turskan pilkinnässä käytetään yleensä muutamalla koukulla varustettua litkaa, jonka päähän laitetaan painava pilkki. Turska saattaa myös kasvaa kymmeniin kiloihin, joten siinäkin vaaditaan välineiltä voimaa. Turska uiusein syvällä, joten kelan siimakapasiteetin on hyvä olla riittävä. Vastaavilla menetelmillä kuin turskaa, kalastetaan myös seitä, joka ruokakalana jakaa ainakin meidän porukassa mielipiteitä ominaistuoksuineen..
Turska.
Kissakala jota Rolvsøyan alueella esiintyy paikoin runsaasti, kalastetaan yleensä paino/syötti tapsilla. Meidän seurueemme totesi ehdottoman tehokkaaksi kaimaani pilkin, jonka alakoukkuun oli laitettu seifileen pala syötiksi. Seurueellamme oli käytössä kaksi venettä, josta toinen oli orientoitunut nimenomaa kissakalan pyyntiin. Paras päiväsaalis oli 32 alamitan ylittävää kissakalaa, joka muuten on ruokakaloina yksi jäämeren parhaista!
Kissakala.
Puna-ahven on myös tavoiteltu saaliskala Jäämerellä. Sen pyytäminen vaatii jo hieman enemmän, johtuen kalojen esiintymissyvyydestä, sillä yleensä olemme tavoittaneet puna-ahvenet noin kahdensadan metrin syvyydestä. Tällöin vaaditaan kela, jolla on suuri siimatilavuus ja nopea välitys kelaamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi. Puna-ahvenen kalastuksessa mahtava laite on sähkömoottorilla vahvistettu kela, esimerkiksi Daiwan valmistama Tanacom on ollut luotettava ja toimiva työjuhta syvyyksien kaloja etsiessä. Saattaa sähkökelan hurina tuoda muutaman kateellisen mulkaisun venekunnan käsipelejä käyttäviltä jäseniltä hikipisaroiden lomasta.
Lajikirjo on suuri jäämerellä ja Pohjois-Atlantilla, saaliiksi tulee lisäksi yllämainittujen ohella koljaa, molvaa, merikrottia ja jopa rauskuja.
Kalastusmatka Norjaan alkaa
Meillä itse matka alkoi heinäkuun loppupuolella. Lähes 1200 kilometrin matkaan lähdimme aamuvarhain sunnuntaina kahdella autolla ja yöpymispaikassa Havösundissa olimme noin kymmeneltä illalla. Se todellakin tuntui ahterissa - varsinkin loppumatka, joka Norjan kapeilla teillä tuntuu pitkältä, vaikkakin upeat maisemat helpottivat asiaa suuresti. Matkareittimme kulki rannikkoa pitkin Rovaniemelle ja sieltä ajoimme Karigasniemen rajanylityspaikalle. Matkaamme varjosti koko kevään ja alkukesän epävarma koronatilanne , sekä mahdolliset karanteenit ja matkustuskiellot.
Havösundissa vietetyn yön jälkeen matkamme jatkui lautalla kohti varsinaista kohdetta, Rolvsøyan saarta ja Tufjordin kylää. Lauttamatka sujui kauniissa, lämpimässä säässä joka jatkui lähes koko reissun ajan. Perille päästyämme oli aika viritellä kalavehkeitä ja odottaa mökin siivouksen valmistumista. Tavaroiden järjestely mökkeihin ja veneisiin on näin suurelle porukalle aina ”oma hommansa”, mistä tulikin tämän reissun hokema.
Aloittelijan tuuria ja pitkäaikaisen haaveen toteutuminen
Ensimmäinen kalapäivä alkoi omalla venekunnalla vetouistellen saaren itäpuolen hiekkamatalikolla. Kalatärpit antoivat odottaa kunnes reissun ensikertalaisella vapa taipui komeasti ja ilme muuttui totiseksi. ”Nyt on iso!” kuului punnertavan puhinan lomasta, itse näin heti vavan luokille menosta että nyt on parempi kala kyseessä. Väsytyksen jälkeen veneeseen nousi 22 kiloinen ruijanpallas! Voiko parempaa mäihää ensikertalaisella olla? Ehkä se on sitä usein mainittua aloittelijan tuuria. Illalla mökkiin päästyämme oli juhlan paikka ja ryhmän kokkina toiminut Ville loihti mahtavan aterian. Yksi reissun ehdottomista suoloista on yhteiset hetket mökissä syödessä.
Ruijanpallas.
Toisena kalapäivänä upea keli jatkui ja päätimme lähteä hieman kauemmaksi merelle, sään niin salliessa. Paikan omistaja, Rune kertoi meille matalikosta joka sijaitsee noin seitsemäntoista kilometriä ulkona merellä, jossa olisi isoja turskia sekä ruijanpallaksia. Myös tässä paikassa olisi mahdollista nähdä valaita, mikä on ollut pitkäaikainen haave. Ajoimme matkan lähes peilityynessä kelissä ja aloimme kalastaa aluetta todettuamme kaikuluotaimesta kalaparvien olevan paikalla. Saimme useita komeita turskia ja kesken kalastuksen veneen takana kuului voimakas tuhahdus! Tämä ääni oli tuttu pyöriäisistä, pienistä valaista jota päivittäin näimme, vaan nyt se oli huomattavasti voimakkaampi! Kolme lahtivalasta pintautui aivan veneen takana ja pääsimme näkemään ne lyhyen hetken. Tämä hetki syöpyi verkkokalvoille varmasti loppuiäksi; valaan näkeminen omin silmin luonnossa.
Pyöriäinen. Lahtivalaista en saanut kuvaa.
Köyhän miehen hummeri
Kolmantena kalapäivänä keskityimme jälleen vetouisteluun ja myös allekirjoittanut pääsi ravistelemaan ”ruijanpallasapinan” pois selästä. Saimme veneeseen tänä päivänä viisi pallasta joista kaksi oli ruokakoon kaloja ja kolme alamittaisia, jotka tietty päästimme takaisin mereen. Ruijanpallaksen kannat ovat olleet taantuneita ja onkin tärkeää että alamittoja ja pyyntisuosituksia noudatetaan. Viimevuosina tosin Finnmarkin alueella on havaittu pallaskantojen elpymistä. Ruijapallaksen alamitta on 80 cm ja ylämitta on 200 cm, jota me emme vielä ole päässeet hätistelemään.
Ruijanpallas.
Neljäs kalapäivä oli hieman tuulisempi ja päätimme jäädä saaren länsipuolen suojiin pilkkimään. Toisen venekuntamme kaimaanipilkit seisyötillä osoittautui kaloille vastustamattomaksi ja kissakaloja sekä turskia nousi veneisiin vakuuttavasti! Päivän ja ehkä koko reissun ehdoton kruunu saatiin neljäntenä päivänä. Olimme noin sadan metrin päästä toisesta veneestä kun kova huuto ja hurraus alkoi kuulua. Nyt oli selvää että mitään ihan pientä ja tavallista ei ole kyytiin nostettu. Kuulin huutojen seasta ”KROTTI, KROTTI, KROTTI!” huutoja. Uteliaisuus valtasi mielemme ja ajoimme veneellä viereen ja veneeseen oli Mathias nostanut 11,5 kg Merikrotin. Se oli ilmestys mitä ei ainakaan pimeässä tai unissaan halua nähdä. Rantaan päästyämme paikalle saapui ihmettelijöitä kaikkialta saaresta. Tämä ei todella ollut mikään tavallinen saalis ja ensimmäinen laatuaan Tufjordin kalastuskeskuksessa! Rumasta ulkomuodostaan huolimatta kala on yksi maukkaimmista mahdollisista, eikä sitä suotta kutsuta köyhänmiehen hummeriksi! Tämä sanonta tosin hieman mietityttää, sillä Runen mukaan kyseinen kala-annos ravintolassa maksaa noin 3000 Norjan kruunua..
Turska.
Merikrotti.
Merikrotti.
Kissakalaa tuli kiitettävästi.
Taimenenkalastus ja viimeiset pallakset
Viidentenä päivänä päätimme lähteä tunturiin kalastamaan taimenia! Kalastuskeskuksen Runelta saimme ostettua tarvittavat luvat ja lähdimme neljän hengen seurueena matkaan. Ajoimme järville vievän polun päähän ja lähdimme kiipeämään. Kohteena meillä oli seitsemän erikokoisen järven rypäs, joka sijaitsee tunturiylängöllä saaren länsiosassa. Noin puolen tunnin kävelyn jälkeen saavuimme ensimmäiselle lammelle. Totesimme, että taimen oli otillaan ja pienen mustapilkkuisen lipan olevan päivän nimi! Oli upeaa heittää 3 g painavaa lippaa Daiwan 1-9 g viehesuosituksella olevalla vavalla ja 1000 kokoluokassa olevalla Daiwa Ballistic kelalla. Kuinka näin kevyt setti saa pienen lipan lentämään, ja kuinka upea muutaman sadan gramman painoisia tammukoita on väsytellä näin tunnokkailla välineillä! Savukalat saatuamme suuntasimme leiriin valmistamaan kaloja. Kuinka hyvältä suoraan tunturista tuotu savustettu taimen voikaan maistua! Taimenen keskikoko muutamissa järvissä oli melko pientä ja Rune kehottikin ottamaan saalista eräksi ylitiheyden ja kääpiöitymisen ehkäisemiseksi.
Taimenet.
Viimeisenä kalapäivänä keskityimme syöttikalastukseen ja se osoitti tehokkuutensa! Lyhyessä ajassa veneeseemme nousi viisi ruijanpallasta! Kalastuksen jälkeen oli aika pakata ja tehdä saalisraportti viranomaiselle, joka vaaditaan, mikäli kalaa haluaa tuoda Suomeen. Merikalan määrä on rajoitettu 20 kg/ kalastaja, mikä on varmasti riittävä määrä. Itse tuon nykyään noin 10 kg, mikä sekin on fileenä melkoinen määrä ja riittää minulle vallan hyvin.
Ruijanpallas.
Kotimatkan aikana kävimme unohtumattomat kokemukset läpi uudelleen ja aloimme suunnitella seuraavan kesän reissua, mikä onkin jo varattu! Suosittelen lämpimästi tutustumaan Norjan merikalastukseen, siitä löytyy paljon tietoa netistä. Varaus onnistuu helposti esimerkiksi Nordic Fishingin Arin kautta, tai omatoimisesti netistä. Tietoa löytyy Youtubesta ja kokemuksia voi löytää Facebookin Saltwater Anglers Finlandin sivuilta.
Kireitä!
Pauli Setä
Lue lisää aiheesta
- Kalalajit
- Pyydyskalastus
- Aktiivikalastus
- Pauli sedän kalaretket
- Tuotevinkit
- Ruokaa omasta maasta - omin käsin
