{image:text}

Verkkokalastus 2020-luvun survivalismina?

Vuosi 2020 jää varmasti historian kirjoihin Suomessakin: poikkeuksellisen leuto talvi ja ennen kaikkea Kiinasta lähtöisin oleva Koronavirus, joka on levinnyt ympäri maailman aiheuttaen ihmisuhreja sekä suuria taloudellisia tappioita. Suomen valtioneuvosto antoi 16.3.2020 tiedoksiannon poikkeuslakien käyttöönotosta ja Suomen oloissa ennennäkemättömästä yksilönvapauksien rajoittamisesta. Tällaista ei ole nähty sitten toisen maailmansodan.

Tästä pääsenkin rakentamaan aasinsiltaa verkkokalastukseen joka on täällä Kivikankaalla ydinliiketoimintaa.

Vallitseva paniikki mahdollisista karanteeneista ja liikkumisrajoituksista on saanut ihmiset haalimaan kaupasta säilykkeitä ja järjettömät määrät wc-paperia. On täysin luonnollinen reaktio ajatella omaa ja läheisten selviytymistä ja varautua pahimpaan.
Verkkokalastus ja taito pyydystää pyydyksillä kalaa ruoaksi on vähentynyt huomattavasti 2000-luvun aikana ja verkkokalastusta on pidetty ns. vanhojen ukkojen touhuna, mutta tässä päästään yhteen lempiaiheeseeni; vanhan kansan sananlaskuihin, nimittäin: vanhoissa elää viisaus. Juuri tämä vanhempi sukupolvi joka on nähnyt puutteen, sota-ajan ja jälleenrakennuksen ymmärtää sen arvon, mitä meidät ympäröivät vesistöt ravinnon muodossa sisältää.

Muistan erään jo pois nukkuneen asiakkaan kertoneen minulle, kuinka he nuorina poikina sota-aikaan pyysivät säynävää ruuaksi. Samaan virkkeeseen hän lisäsi: ”ja se oli vielä hyvää!” Nimenomaan ns. ”vähempiarvoinen” kala on osoittautunut arvokkaaksi proteiinin lähteeksi kriisin hetkellä.





 

Huolestuttavaa kehitystä on ollut, kuinka uudet laki -ja asetusvalmistelut leikkaavat Suomessa kansalaisten oikeutta pyytää kalaa pyydyksillä. Tällä en toki tarkoita työtä uhanalaisten kala- tai eläinlajien suojelemiseksi. Uskallan väittää, että jokaisesta Suomen kunnasta löytyy alue josta kalaa voi ravinnoksi pyytää turvallisesti vaarantamatta luontoa. Nimenomaan ahventa, särkeä, lahnaa ja haukea voi löytää ja pyytää lähes jokaisesta vesistöstä.

Tilanne todennäköisesti silti pysyy onneksemme siinä, että saamme pitää kalastusta terveellisenä ja hyvänä harrastuksena. Todennäköisesti emme päädy tilanteeseen missä meitä kohtaa ruokapula, mutta silti tilanne on herättänyt minut ajattelemaan mitä syön, kun viimeinen tonnikalapurkki on tyhjennetty ja lähikauppa sekä ostoskeskus pikaruokaketjuista puhumattakaan suljettu.

Silloin muistan, että minulla on taito ja välineet pyytää itse kalaa ravinnoksi. Haastan teidät pohtimaan kuinka kalastus ja pyydykset ovat osa suomalaista huoltovarmuutta. Haastan myös teidät tutustumaan pyydysten saloihin. Nettisivuiltamme löytyy asiasta valtavasti tietoa.


- Pauli setä

 



Lue lisää aiheesta