{image:text}

Syyskuista siikaa kaverin kanssa

No niin, nyt päästään asiaan! Eli itse kalastukseen. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Suomessa on hyvinkin selkeästi neljä vuodenaikaa, Vivaldilta lunttaamalla voidaan niiden todeta olevan kevät, kesä, syksy ja talvi.

Monipuolisesti harrastavalle kalastajalle se tietää hyvin erityyppisiä kalastusolosuhteita. Jokaisella vuodenajalla on oma tyypillinen kalastustapansa ja tapahtumansa jota etukäteen odottaa kuin kuuta nousevaa. Esimerkkeinä omista kuumista kausistani mainitsen helmikuisen mateen pilkinnän, keväisen ahvenen ja siian pilkinnän, keväisen hauen ja taimenen heittokalastuksen, alkukesän lohenuistelun, kesäisen kuhanuistelun, syksyisen siian ja muikun verkkokalastuksen ja vielä kerran syksyisen meritaimenen heittokalastuksen. Sykli siis kiertää vuoden ympäri, aina on suunnitelmia tehtäväksi seuraavan kalareissun osalta.


Nyt on syyskuu ja käynnistin jokavuotisen siian verkkokalastuksen kaverini Markon kanssa. Olemme tehneet kimpan, kuten moni muukin verkoilla pyytävä. Jaamme kulut sekä työskentelemme vesillä sekä oheistoiminnoissa tiiminä. Hyvällä kaksoispaulaverkolla kalastus onnistuu kyllä yksinkin mutta kaksin on aina kaunihimpi, kuten sanotaan. Mikä onkaan parempaa kuin jakaa upea luontokokemus kaverin kanssa, ja tulee kaksin kalastuksessa myös turvallisuusnäkökulmat esille. Vesillä kun voi sattua jotain yllättävää.

 



Kuten monessa muussakin kalastus ja metsästyshommassa itse kalan nosto on varsin pieni osa varsinaista tapahtumaa. Ensin suunnitellaan paikat sekä varapaikat, mikäli joku peijakas on sen varsinaisen lempipaikan kerennyt varata omilla pyydyksillään. Välineet pitää hankkia ja laittaa pyyntikuntoon. Itse sidon maissa ankkurit sekä naruihin pikalukot jotka nopeuttavat sekä helpottavat verkkojen viritystä. Matalilla verkoilla sulan veden aikaan käytän punaista sekä mustaa Ahti pikalukkoa. Niissä on varsin pyöreät muodot jotka eivät takerru verkkoon. Lippumerkin kiinnitän vasta veneessä pikalukolla naruun kiinni. Verkot vedän laskuvalmiiksi paljuun niin että pyyntiin menevä jata on sidottu yhteen. Tämä nopeuttaa sekä tekee laskun yksinkertaiseksi. Paljusta laskuun suosittelen laadukasta kaksoispalaverkkoa, joka juoksee kuin itsekseen eikä takkua paljusta tullessa.

 



Kalapaikkani sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä venepaikastani, joten laskuun menee noin 1,5 tuntia ajoineen ja laskuineen. Laskimme torstaina 26.9. kaksi jataa, jossa oli kussakin 4 kpl kuudenkymmenen metrin tuplaverkkoja 1,8 metrin korkeudessa. Solmuväli oli verkoilla yhtä 50 mm verkkoa lukuun ottamatta 43 mm. Tämän 43 mm verkon olen todennut toimivan ison, noin 800-2000 g, niin sanotun Aleksanterin siian pyynnissä. Langan vahvuutena on toiminut 0,14 mm vaalean harmaa monofil-liina. Tämä lanka on antanut jonkin verran paremmin saalista kuin 0,15, sekä alamittaiset taimenet eivät juuri enää jää verkkoon vaan menevät siitä läpi.

Verkon laskussa keli oli kevyellä tuulella höystetty vuodenaikaan nähden lämmin syyssää (ilma + 14,vesi + 12). Ensimmäisen laskun teki Marko. Lasku sujui tuulesta huolimatta kohtuullisen hyvin ja saimme tehtyä verkkoon mukavia mutkia ilman että tuuli olisi vetänyt verkkoa kireälle, mikä siian pyynnissä on myrkkyä. Syvyys paikalla oli 2-5 metriä. Ihailin laskun sujuvuutta, kun ottaa huomioon ettei Marko ollut juurikaan paljusta laskua harrastanut, ja annoin hänelle jo veneessä ansaitut kehut hyvästä laskusta.

 


Siirryimme noin kolmesataa metriä pohjoiseen hieman matalampaan veteen. Nyt oli minun vuoroni laskea verkko, ja vanhana ”konkarina” ajattelin että, ”eipä tässä mitään kun äskeinen meni niin hyvin että tämähän menee vielä paremmin”. Laskussani oli pieni mutta, minulla oli nimittäin osa uusia verkkoja, jota en kiireessä kerennyt laittaa paljulle köydeksi. Ne olivat vielä puikkarilla, eikä siinäkään sinänsä ole ongelmaa, minä vain verkkoja yhdistäessä lipsautin puikkarin otteesta ja uusi verkko oli mytyssä lattialla. Tuuli pyrki viemään venettä koko ajan poispäin jo lasketusta jatasta. Tässä vaiheessa pääsi suusta voi vi….., ja vähän muutakin painokelvotonta. Kovalla heilumisella verkon päät solmulla yhteen, ja katselin lattialla pallona olevaa myttyä. Ei auta kuin yrittää päästää verkkoa ulos pikkuhiljaa vetämällä ylä- ja alapaulasta, tuosta toivottomasta verkkokasasta. Tässä vaiheessa kaksoispaulaverkon juoksevuus pääsi oikeuksiinsa, ja kuin jonkin mystisen voiman vaikutuksesta tästä mytystä juoksi suoraa, kaunista, uutta verkkoa pyyntiin. Seuraava vaihto onnistuikin jo paremmin. Näin saatiin verkot pyyntiin ja matka kotisatamaan alkoi.

Matkalla keskustelu siirtyi nopeasti huomiseen nostoon, suureen saaliiseen, savusiikaan sekä mätivoileipiin.
Jossakin netin palstalla olen nähnyt väitettävän, ettei verkoilla tule kalastustilanteen jännitystä. Paskan marjat sanon minä! Mikä on sen jännittävämpää kuin miettiä tulevaa saalista ja että montakohan siikaa siellä verkoissa nyt on. Illalla on sen kaiken jännityksen keskellä monesti ollut uni tiukalla ja nostopäivän aamuna ei yleensä tarvitse herätyskellon torkkua.

 



Nostoon menimme seuraavana päivänä töiden jälkeen. Rannassa tehtiin vedot kalojen määrästä. Taas ajomatkalla mietittiin savusiikaa, graavisiikaa, mätiä... Keli oli hieman tyynempi mutta merivesi oli laskenut reippaasti miinukselle. Tämä ei välttämättä tiedä hyvää, totesin. Marko sanoi että älä höpötä, kyllä siellä kalaa on. Jälleen Marko sai aloittaa noston, alku oli hyvä. Reipas n. 1,5 kg siika siirtyi Polarcooleriin. Näitä lisää. Verkot olivat kuitenkin syystä tai toisesta likaantuneet, ja kalat olivat harvassa. Hetken päästä veneeseen nousi vielä kolme noin kilon siikaa sekä made ja joitain suustaan tarttuneita silakoita. Odotukset olivat ehkä suuremmat mutta kolme siikaa ei ole huonosti sekään. Seuraavaksi oli minun jatani vuoro. Taas oli verkot ruskeassa limassa... Tyhjää, tyhjää ja lopulta yksi noin kilon siika sekä puolen kilon ahven. Hieman enemmän odotimme. Toisaalta neljästä kilon rajoissa olevasta siiasta tulee kelpo ateria ja merihän on paras pakastin...

Paluumatkalla mietimme syitä vähäiselle saaliille, oliko verkot värjäytynyt humuksesta niin että arka siika tiesi kiertää ne? Oliko vesi liian lämmintä? Olivatko verkot liian matalassa, liian syvällä? Kesken mietintöjen ainakin osasyyllinen kurkisti noin kaksisataa metriä verkkojemme paikasta. Suuri harmaahylje katseli meitä ehkä hieman virnistäen. Monesti olen huomannut että mikäli alueella liikkuu hylje, on syytä laskea verkot toisaalle. Olisipa näyttäytynyt laskuvaiheessa.

 



Kotiin päästyämme täytin verkkopaljut vedellä ja lisäsin veden sekaan Ahti-verkonpesuainetta sekä pyykinhuuhteluainetta, joka poistaa verkoista sähköisyyttä ja tekee verkoista pehmeämmät. Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia ja ehkä vähän viisaampia. 


Kireitä liinoja!

T. Pauli setä


Ps. Jos joku jäi miettimään, mikä on Aleksanterin siika, niin siihen vastaus: Pohjanmaan rannikon ”vanhakansa” puhuu Aleksanterin siiasta, suurista siioista jotka saapuvat rantojen lähistölle Aleksanterin nimipäivän tienoilla (11.9.). Suuri siika liikkuu rantojen lähellä joitain viikkoja jonka jälkeen se ”katoaa” ja palaa matalikoille vasta veden kylmettyä lähelle jäätymispistettä.


 



Lue lisää aiheesta


 

Pauli setä suosittelee:

  • Ahti-pikahaka 80 mm, 4kpl

    Ahti-pikahaka 80 mm, 4kpl

    3,50 €

  • Mökki-lippumerkki pituus 1,45m musta lippu Mökki-lippumerkki pituus 1,45m musta lippu

    Mökki-lippumerkki pituus 1,45m musta lippu

    22,90 €

  • Ahti-verkonpesuaine 1 l

    Ahti-verkonpesuaine 1 l

    9,90 €

  • SHOWA 660 Kalastajankäsine, pari SHOWA 660 Kalastajankäsine, pari

    SHOWA 660 Kalastajankäsine, pari

    7,90 €

  • Ahti-pikahaka 75 mm Ahti-pikahaka 75 mm

    Ahti-pikahaka 75 mm

    1,50 €