Kivikangas Blogi

Astelin viime viikolla kasvihuoneeseen aikomuksenani tehdä vähän syyshommia. Tiedättekö sellaisia, että kuihtuneet kasvit ja esimerkiksi ne kesäkurpitsat, jotka upeasti kukkivat mutteivät tehneet koskaan yhtään hedelmää, laitetaan kompostiin. Meidän tapauksessa pihan perälle odottamaan ensi kevään täyttömaata päälleen. Näinhän se menikin, seinustalla alkaa olemaan aikamoinen kasa tyhjentyneitä taimi- ja kukkaruukkuja.

Ilmassa voi haistaa jo syksyn, mutta kasvihuoneessa eletään vielä täyttä kesää! Taimet tekevät edelleen uusia nuppuja, pitää vaan toivoa, että jaksavat kypsyttää sadon. Viilenevien ilmojen ansiosta olisin heittänyt toivoni täysin, mikäli en omistaisi kasvihuonetta. Nyt täytyy sanoa, että olen superonnellinen kasvukauden pidentymisestä ja ensi keväänä sen aikaistumisesta!

Pienet taimet ovat muuttuneet suuriksi ja esikasvatushaasteet ovat korvattu toisenlaisilla. Esimerkiksi papu vaatii korkean tuen, eikä keppivirityksistä ole mihinkään. Kasvulaatikko on myös suhteellisen pienikokoinen, joka sekin asettaa omat vaatimuksensa. On totta, että taimia on hurjasti tuossa astiassa, mutta en raaskinut niitä harventaakaan. Kyseessähän on siis ystäväni sanoin ”JOS saadaan satoa” :D

Terveisiä kasvihuoneesta! Viljely on lähtenyt alkuun tosi kivasti ja vaikka alun alkaenkin tässä oltiin vähään myöhään liikenteessä, ovat lämpimät ilmat jouduttaneet taimien kasvua. Kesäkurpitsa on villiintynyt täysin ja selkeästi rakastaa eloansa kasvarissa. Kukkia tuo ei vielä ole tehnyt, mutta ehkä kaikki aikanaan..

Kasvihuone on nyt viimeistelyä vaille valmis ja olo on kuin voittajalla. Kyseessä on ensinnäkin ihan itse alusta asti äherretty projekti, mutta myös yksi toteen käynyt unelma. Niin kauan, kuin muistan olen haaveillut kasvihuoneesta ja sen tuottamasta sadosta. Siitä, että saan puuhastella ja viljellä. Opettaa lapsille kädestä pitäen, mistä ruoka tulee ja miten siihen voi itse vaikuttaa.
 

Kun kasvihuone saapui pihallemme, ajattelin että nyt kaivetaan ja kohtahan se on jo siinä. Olin nimittäin seurannut sivusta muiden kevättouhuja ja huomannut, että sehän käy noin vain suit sukkelaan! Todellisuus oli meidän tontillamme toinen. Aloitetaan vaikka siitä, että kasvihuoneen paikka on rinteessä. Sehän tarkoittaa, että toisesta päästä kaivetaan maata pois 5-10cm ja toisesta sitten viisikymmentä. Pohjavesialueella pitää ottaa routiminen myös huomioon ja löytyipä kaivaessa maasta aikamoinen kasa kattotiiliä, sekä puhallusvillaakin. Se, miksi nämä kaksi viimeisintä oli sinne aikoinaan kaivettu jää mysteeriksi, mutta saihan siitä hyvät naurut.

”Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt” -vanha kiinalainen sananlasku.