Muikku

Lahko: lohikalat

Muikkujärviä on lähes kaikkialla Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Merialueella lajia tavataan Perämeren ja Suomenlahden itäosan vähäsuolaisissa vesissä. Muikku on ulappavesien parvikala, joka viihtyy parhaiten suurilla ja avonaisilla selkävesillä. Muikku syö eläinplanktonia. Jos muikkuja on liikaa, niiden kasvuvauhti tyrehtyy, koska ravintoa ei riitä kaikille. Muikkukanta kestää voimakasta kalastusta ja se on sisävesien tärkeimpiä pyyntikohteita ammatti- ja kotitarvekalastajille.

 

Verkko

Muikkuverkon solmuvälit vaihtelevat 10-25 mm välillä. Muikku on tarkka kala solmuvälin suhteen, joten saatetaan tarvita monen harvuista verkkoa. Alkukesänä 14 mm verkolla saatu muikku voi syksyllä jäädä hyvän kasvun ja mädin ansiosta parhaiten 18 mm verkkoon. Hyvä keino tuntemattoman vesistön muikkuverkon solmuvälin selvittämiseksi on mennä reilusti juttelemaan muiden alueen kalastajien kanssa.

Yleisin langanvahvuus muikulle on 0,15 mm, mutta 0,17 ja 0,20 mm langalla saadaan syksyllä hyviä muikkusaaliita. Pietarin muikku- ja silakkaverkot on pauloitettu keskimitaltaan 33 m mittaisiksi, joten verkossa on enemmän pyyntineliöitä kuin tavallisissa verkoissa. Liinan silmä aukeaa myös enemmän, mikä muoto sopii hyvin pyöreälle muikulle. Yläpaulan kantavuus on normaalia suurempi, jotta pintaan viritettäessä verkko ei roikkuisi kohojen välistä.

Kaksoispauloitus helpottaa verkkojen käsiteltävyyttä sekä antaa pauloille roimasti lisää vetolujuutta, mikä on tärkeää, kun niitä käsitellään kovassa tuulessa tai painavassa kalalastissa.

 

 

Syksy

Kun vedet jäähtyvät kesähelteiden jälkeen, muikut valmistautuvat kutuun ja liikkuvat hiljalleen matalampiin vesiin kohti kutupaikkojansa. Muikku tulee sukukypsäksi yleensä toisena elinvuotenaan. Sen kutuaika vaihtelee eri paikoissa lokakuulta joulukuulle, veden lämpötilan ollessa 5–7 astetta. Kutu tapahtuu parvissa lähellä rantaa 1–10 metrin syvyydessä. Muikkuverkot lasketaan kutupaikoille pohjaan pääasiassa yöksi, koska päivisin matalilla vesillä liikkuu muutakin pientä kalaa. Kutupyyntiin soveltuvat hyvin myös matalat verkot, jotka voi viedä parin metrin syvyiseen veteen. Sesonki jatkuu avovesikautena aina jäitten tuloon saakka.

 

Talvi

Muikut liikkuvat aktiivisesti kutupaikoilla vielä pari viikkoa jäiden tulon jälkeen, jonka jälkeen ne painuvat syvänteiden pohjiin, jossa ne säästävät energiaa liikkumalla mahdollisimman vähän. Yleensä talvi ja kevät ovat huonoa muikun pyyntiaikaa seisovilla pyydyksillä. Eniten muikkua kalastetaan talvella nuottaamalla.

 

Kevät

Kevättalvella auringonvalon lisääntyessä, tulee muikku päivisin jään alle syömään sinne kertynyttä ravintoa. Hämärän tullen muikut painuvat takaisin pohjaan. Jäiden lähtiessä muikut hajaantuvat ja niitä voi tavata päivisin myös matalasta vedestä.

 

Kesä

Vesien lämmettyä heinäkuussa, alkaa muikku kerääntyä kohti syvänteitä ja muodostaa siellä suuria parvia. Tyynenä kesäiltana voi muikkuparven löytää katseella, kun seuraa niiden pintakäyntejä. Päivisin parvia voi etsiä kaikuluotaimella. Myös kirkuva lokkiparvi paljastaa pinnan lähellä uivat parvet. Syvissä järvissä muikut liikkuvat päivisin välivedessä heti harppauskerroksen alla, jonne verkot voi ripustaa pitkillä kohoon kiinnitetyillä tapseilla. Illalla verkot lasketaan pinnan lähelle lyhyillä tapsikohoilla, sillä silloin muikut nousevat aivan pintaan syömään planktonia. Verkot on hyvä nostaa ylös heti aamuvarhaisella. Lokit heräävät aamulla ja ne voivat hakea muikut verkosta jopa metrin syvyydestä.

Lämpimässä muikku pilaantuu herkästi. Hyvä keino pitkittää kalojen lämpenemistä on täyttää kylmäboksi jäähileellä ennen järvelle lähtöä. Myös verkosta irrotetut kalat tulisi heitellä suoraan jääkylmään veteen.

 

- Kivikangas Oy