{image:text}

Vihdoin valmista

Kasvihuone on nyt viimeistelyä vaille valmis ja olo on kuin voittajalla. Kyseessä on ensinnäkin ihan itse alusta asti äherretty projekti, mutta myös yksi toteen käynyt unelma. Niin kauan, kuin muistan olen haaveillut kasvihuoneesta ja sen tuottamasta sadosta. Siitä, että saan puuhastella ja viljellä. Opettaa lapsille kädestä pitäen, mistä ruoka tulee ja miten siihen voi itse vaikuttaa.
 

Olen katsellut inspiskuvia verkosta ja ihastellut istumapaikkoja, haaveillut omasta ”sitten joskus”. Kun ihminen asettaa itselleen haaveita, hän tavoittelee niitä huomaamattaan. Minun sitten joskus on nyt.

 

 

Vaativin työ oli ehdottomasti perustuksen teko. Kaikki se kaivaminen ja tasoittaminen, sen jälkeen homma sujui jouhevasti. Kasvihuone toimitettiin pihalle muistaakseni kahdessa eri paketissa. Toinen oli alumiinirunko ja toinen taas lavalle pakatut lasit. Mukana oli kattavat ohjeet sekä esimerkiksi kasaamiseen tarkoitettu työkalu. Siis niin kuin ikea-avain, mutta kasvihuoneavain.

Rungon osat olivat jokainen numeroitu lapuilla ja kun oikein tarkkaan katsoo, on sama numerosarja painettu myös itse runkoon. Sehän on selvää, että tarrat eivät ole ikuisia, joten täytyy sanoa, että loistohomma jos haluaa tai joutuu joskus purkamaan.

 

 

Rungon kasaaminen ohjeiden avustuksella oli helppoa. Jopa niin helppoa, että se sai aviomiehen miettimään haudattua koiraa. Eihän tämä voi olla näin helppoa, varmasti joudumme myöhemmin purkamaan. Eihän tämä voi mennä näin yksinkertaisesti. Mutta kyllä se vaan meni. Pari pulttimutteria jouduimme jälkikäteen lisäämään, sillä jos ohjeissa oli niistä maininta, oli se jäänyt huomaamatta. Lisääminen oli kuitenkin niin yksinkertaista, ettei siitä aiheutunut lisävaivaa.

Kun runko oli kasassa, oli aika napsutella lasit paikoilleen. Lasien lisääminen aloitettiin alhaalta ja ne kiinnitettiin runkoon tuollaisilla metallijousilla. Ylempi lasi taas pysyy paikoillaan alempaan lasiin asetettujen klipsien avulla. Suurin osa meni paikoilleen ihan yhden miehen voimin, vain pariin minua pyydettiin avuksi pitelemään varmistusta. Sormet olivat kyllä pari päivää arat..

Lasit olivat muuten yhtä fiksusti merkattu, kuin runkokin. Pahvien päällä oli tarrat, joissa kerrottiin kuinka monta ja minkä kokoista lasia missäkin paketissa on. Selkeät merkinnät helpottavat ja nopeuttavat kasausta kummasti, sillä aikaa ei kulu etsimiseen.

 

 

Samana iltana vielä, kun koko homma oli koossa, raahasin kasvihuoneeseen osan sisustuksesta. Olin jo etukäteen ostanut vanhan lipaston säilytys- ja ruukutuspöydäksi, sekä tuolin sen kaveriksi. Avajaiskahveja emme ole vielä juoneet, mutta sekin ajallaan. Reunoilta kun vielä puuttuu ne pienet tiilimuurit ja sisältä kasvulaatikoita.

Istutimme heti Pienimmän kanssa salaatista ylijääneet paprikan siemenet ruukkuun ja tarkoitus on antaa jokaiselle lapselle oma taimensa. Tällä hetkellä tuolla kasvaa paprikaa, parsakaalia, kesäkurpitsaa, tomaattia ja paria muuta. Kaikki vielä esikasvatusvaiheessa, mutta Mamban sanoin: vielä on kesää jäljellä!

Laatikoihinkin on tulossa vielä vaikka mitä!

 

 

Kortensa kekoon on muuten kantanut myös meidän esikoinen. Hän teki koulun puutöissä minulle pienen ns. työkalupakin ja kysyipä vielä väritoiveenkin. Äidillä meni muutama roska silmään, kun toinen kantoi ylpeänä pakin koulusta kotiin ja vähän ujona kyseli, että josko se kelpaa.. Mojautin oikein märän suukon poskelle kiitokseksi ja salaa pyyhin silmänurkkiani. Kaikkea ne lapset ajatteleekin..

Kasvihuoneen ulkopuolelle olen nyt lisännyt muutaman ruukun myös koristeeksi, mutta tosiaan sen ollessa hieman vaiheessa vielä tiilien ja soran tiimoilta, ulkopuoli saa vielä odottaa. Tärkeintä on nyt saada viljely oikein kunnolla sisällä käyntiin!

 

 

Seuraavaksi vuorossa on perehtyä kattoluukkuihin, asentaa automaattiavaajat, tutkia kosteusprosentteja, lukea vierekkäin sopivista kasveista ja ymmärtää, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kasvihuoneviljely ei olekaan vain sitä, että viskataan sisään pari ruukkua ja jätetään ne sinne kasvamaan. Tai siis luulisin näin.. Eihän siinä kai turhaan luukkuja ja muita mittareita ole ;)

Olemme muuten saaneet kasvihuoneelle jo yleisöäkin! Pihallamme koko kevään terrorisoinut fasaanikukko on ottanut kasvihuoneen vihalistalleen. Kun kasvarissa ei ollut vielä ovea asennettuna, hän kävi pari kertaa sisällä tutustumassa. Oven asennuksen jälkeen fasaani on juossut taloa ympäri ja yrittänyt vimmaisesti päästä sisälle. Tämä itseasiassa tapahtuu monta kertaa päivässä, veikkaan että tämä kaveri ei ihan heti luovuta..

Elisa

 

 


 


kasvihuoneblogit


Lue lisää aiheesta


Pomintoja